Suomi tarvitsee lain kuolinavusta, jota kutsutaan myös eutanasiaksi. Eutanasialla tarkoitetaan parantumattomasti sairaan ihmisen elämän lopettamista hänen omasta vakaasta tahdostaan, kun hän katsoo lopun elämänsä olevan vain kärsimystä. Ihminen päättää tällöin omasta elämästään ja kuolemastaan.
Olisiko itsemurha tuolloin ratkaisu? Ei. Ilman riittävää tietoa tehty yritys voi johtaa menehtymisen sijasta vammautumiseen.
Terve ihminen pystyy päättämään päivänsä itse niin halutessaan. Jos sairaalla, esimerkiksi halvaantuneella, ei ole riittävästi toimintakykyä jäljellä, niin tehtävä on mahdoton. Sairas on hoitolaitoksessa tarkan valvonnan alla, joka estää yrityksetkin. Kiellämmekö me sairaalta mahdollisuuden, joka on terveillä?
Hoitolaitoksessa olevalla on tietenkin mahdollisuus lopettaa syöminen ja juominen. Tämä ei ole täysin tuntematon tapa. Hoitajan urallani olen nähnyt kaksi tällaista tapausta. Loppu tulee tuolloin muutaman päivän tai muutaman kuukauden kuluttua. Riippuen tahdonvoiman määrästä. Täysivaltaista kansalaista ei Suomessa pakkosyötetä. Pakkosyöttö katsotaan pahoinpitelyyn verrattavaksi teoksi.
Eurooppalaisista maista Belgia, Hollanti ja Luxemburg sallivat eutanasian, kunhan ehdot täyttyvät. Edellytyksenä ovat ihmisen oma tahto, kärsimys ja kuolemaan johtava sairaus. Sveitsissä on sallittua itsemurhassa avustaminen, mikäli siihen ei liity itsekkäitä motiiveja. Elämme yhdistyneessä Euroopassa, jossa eutanasiamatkailu on pienessä määrin tosiasia.
Suomessa potilaan tahtoa on kunnioitettava. Lääkäri päättää, mitä hoitoja voidaan antaa. Potilas voi kuitenkin kieltäytyä hoidosta. Potilaan vaatiessa eutanasiaa, ei hoitohenkilökuntaan kuuluvia voitaisi pakottaa kuolinavun antamiseen. Uskon, että tarvittaessa avustavia ammattilaisia löytyy riittävästi.
Kuolema on vaikea keskustelunaihe. Vaikka tapahtumana se on yhtä yleinen kuin syntymä, ja lopulta kaikilla meillä edessä.
Yleisradio tutki eduskuntavaaliehdokkaiden kantaa armokuolemaan. Parantumattomasti sairaalla on oltava oikeus avustettuun kuolemaan 68 prosentin mielestä. Vastausprosentti oli yli 90.
Poliitikot eivät silti ole tehneet lakia, joka tämän mahdollistaisi. Miksi? Poliitikot eivät uskalla nostaa vaikeaa aihetta esiin. Tai sitten he katsovat sen koskevan niin pientä väestönosaa, ettei sen näkemyksellä ole merkitystä.
Seuraavalla vaalikaudella tulevien kansanedustajien tulisi edustaa kansan mielipidettä tässä asiassa. Tarvitsemme laajan kansalaiskeskustelun kuolinavusta, ja sen jälkeen tarvittavan lain eutanasian mahdollistamiseksi. Ainoastaan kahdella puolueella on selkeä mielipide. Vihreät kannattavat, ja kristilliset vastustavat.
Kannattamisen lisäksi keskusteluun kuuluu myös kritiikki. Saattohoidon väitetään olevan niin hyvällä tasolla, ettei kipua ja ahdistusta tarvitse kärsiä. Kuitenkaan kaikkia saattohoito ei kykene auttamaan. Erään asiantuntija-arvion mukaan saattohoito ei auta noin sataa ihmistä vuodessa. Kärsivän ryhmän pienuus ei voi olla syy auttamatta jättämiseen.
Uskonnolliset syyt estävät joidenkin mielestä kuolinavun antamisen. Kunnioitan ihmisten erilaisia uskonnollisia käsityksiä. Mutta miksi kuoleva ei saisi itse päättää kärsimyksiään vakaalla päätöksellään, kun se ei ole ristiriidassa hänen omien käsitystensä kanssa? Kun elämää kunnioitetaan loppuun asti kärsimyksestä huolimatta, niin palvellaanko silloin elämää, vai pitkitetäänkö kuolemaa?