Turpeen tuotantoa ei saa lisätä. Kirjoitukseni Aamulehdessä 1.9.2010


Turpeen tuotantoa ei saa lisätä

Pirkanmaan liiton ensimmäisessä vaihemaakuntakaavassa on Parkanon suunnalla huomattavia aluevarauksia turvetuotannolle. Kirjoittajan mukaan maakunnan ojittamattomat suot tulee säilyttää eikä turpeen ottoa niiltä tule sallia. Pirkanmaan soista ainoastaan neljä prosenttia on säilynyt luonnontilaisina.

Turpeen tuottajat käyvät veronmaksajan kukkarolla. Turpeen vuosittaisten tukien määrä on lähelle 100 miljoonaa euroa. Tukeen kuuluvat ympäristöverovapaus, takuuhinta, varastointi-, tutkimus-, investointi- ja maataloustuet.

Jos turvetta verotettaisiin puolet kivihiilen verosta, tulisi siitä valtiolle tuloa 70 miljoonaa euroa. Nyt hallituksen päätös laittaa turve verolle tuottaa ensi vuonna noin 37 miljoonaa verotuloja, ja se on askel oikeaan suuntaan.

Turve on haitallinen polttoaine hiilidioksidipäästöjen, vesistöjä pilaavien hiukkaspäästöjen ja suoluonnon katoamisen kannalta. Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli määrittelee turpeen päästökertoimeksi 106, kun se kivihiilellä on 93.

Kärjistetysti: jos poltamme kivihiiltä, niin ainakin suo jää luonnontilaiseksi ja hiilidioksidipäästötkin pienenevät. Ja kivihiilikään ei tunnetusti ole ympäristöystävällinen polttoaine.

Takuuhinta eli syöttötariffi on sähkön tuottajalle taattu hinta. Suomessa tätä sovelletaan ainoastaan turpeeseen.

Jos hintataso on alhaisempi, niin kuluttajat maksavat erotuksen. Lisäksi hiilidioksidin päästömaksun noustessa turpeenkäyttäjien korvaus nousee. Tämä heikentää EU:n päästökaupan tavoitteita vähentää polttoaineita, jotka tuottavat eniten hiilidioksidia.

Turpeella eli tavallaan kivihiilen esiasteella on ollut voimakas keskustapuolueen tuki. Ministeri Mauri Pekkarinen on yrittänyt saada sitä jopa uusiutuvaksi polttoaineeksi. Turvesuo kasvaa keskimäärin 0,5mm/vuosi. Kannattavan turvetuotantosuon paksuus on kaksi metriä.

Mielikuvitukseni ei riitä kuvittelemaan, miltä yhteiskuntamme näyttää 4 000 vuoden kuluttua.

Turpeelle on olemassa selkeät vaihtoehdot: uusiutuvat bioperäiset polttoaineet. Biopolttoaineita viljellään pelloilla ja puu kasvaa metsässä. Maatilat voisivat tuottaa myös kaasua esimerkiksi lannasta.

Näillä on suurempi työllistävä vaikutus haja-asutusalueella kuin turvetuotannolla, jos niin vain halutaan.

Tavoitteena tulee olla pienimuotoisen ja hajautetun energiantuotannon lisääminen. Ulkomailla viljelijät saavat jo merkittäviä korvauksia vuokratessaan maata tuulivoimaloiden paikaksi. Tavallisen kuluttajankin tulisi voida myydä vaikka aurinkopaneeliensa ylimääräinen tuotanto takaisin sähköverkkoon päin.

Kaikesta huolimatta esityksessä Pirkanmaan liiton ensimmäiseksi vaihemaakuntakaavaksi on kuitenkin Parkanon suunnalla huomattavia aluevarauksia turvetuotannolle. Pirkanmaan turvetuotantoalueiden määrä miltei kaksinkertaistuisi.

Kuitenkin Pirkanmaan soista ainoastaan neljä prosenttia on säilynyt luonnontilaisina. Pirkanmaa tarvitsee tukea pienimuotoisen uusiutuvan energiantuotannon edistämiseksi.

Ojittamattomat suot tulee säilyttää, eikä turpeen ottoa niiltä tule sallia.

Petri Siuro

Pirkanmaan vihreän maakuntavaltuustoryhmän varapuheenjohtaja

”Turpeen vuosittaisten tukien määrä on lähelle 100 miljoonaa euroa.